Poimin pakkasen puremia puolukoita.
Kynnistelevät sormeni punertuvat.
Silmäni vuotavat vettä kuin vanhalla koiralla.
Metsässä polut kulkevat sienien peitossa.
Konnannlieko lonkeroi sammalikossa suon laidalla
ja levittää ympärilleen kärpäsruutia.
Väsynyt syksy leimahtaa
ja lahoaa
niin kuin paha taistelee pahaa vastaan
ja paha voittaa.
Hetkinen on sana, joka ei syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti