maanantai 22. maaliskuuta 2010

Sielunveljelle

Kuka voi sanoa
omistavansa kimalluksen,
kun puut marraskuussa
puhkeavat lumihuntuihin.

Kuka omistaa sinen,
jota tummat metsät kumartavat
lumen taakka harteillaan.
Tai hopean, johon hämärä häviää.

Musteensiniseltä taivaalta
tähdet ilkkuvat:
Ei meitä voi omistaa.

Kaikkein kaukaisimmalla tähdellä haukkuu
vanha koiramme:
Kaikkein julminta on omistaa.

Kun ihminen on
menettämäisillään kuulonsa,
hän alkaa
kuulla kaikenlaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti