maanantai 22. maaliskuuta 2010

Marraskuun kuudestoista

Kaksi pimeää vastakkain.
Sade alkaa valkoisena uudestaan.
Teiden varret tuikkivat talojen valoja.
Kello lyö viisi.
Minä odotan.

Kohta ulappa jäätyy.
Minut pitää lujasti ankkurissa
käteeni laskettu rakkauskivi.

Olen ollut unessa.
Olen ollut sokea.

Ettekö tahtoisi omin silmin nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti