maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kalevankatu

Punaharmaata, kivettynyttä laavaa
edessä, takana, sivuilla ja sisällä,
jalkojen alla asvaltti.

Taivas viiltävän kuilun yllä turkoosia emalia.
Ei yhtään lintua, puuta, ei oksaa.

Heijastuksissa pimeät,
sameat ikkunat ohittavat toisensa.

Ruuhkainen katu täynnnä
haisevaa, kiiltävää, ruostuvaa peltiä.
Ihmisten silmät peltiä,
katseet terästä, mustaa jäätä.

Kännykkäänsä puhuva poika katsoo minua
kuin lapsen kuolinilmoitus.

Tumma nainen juhlavaatteissaan huutaa:
- Laila! Älä mene!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti